Tammikuu 2007
THE
WINNING HELIX – THE ART OF LEARNING AND MANIFESTING YOUR TRUE POTENTIAL
CRISTINA ANDERSSON
yhteistyössä Collin Hansenin kanssa
2005. Develor. Finland.
Julkaistu:
Futura, No. 1, Vol.
26, s. 123-124.
KIRJA-ARVOSTELU
Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, HTT, YTM
Tulevaisuuden
tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu
Cristina Anderssonin
kirja ”The Winning Helix. The Art of Learning and Manifestation Your True
Potential” on varsin mielenkiintoinen teos. Lukija voi löytää kirjasta monia ulottuvuuksia. Eräs
keskeinen ulottuvuus kirjassa tulevaisuudentutkijalle on itsensä kehittäminen
ja uuden oppiminen, joka liittyy tulevaisuudentutkimuksen piirissä yksilöiden
ja yhteisöjen proaktiiviseen toimintamalliin ja oppivaan organisaatioon.
Vaikka tulevaisuudentutkijat ovat kirjoitelleet paljon proaktiivisen
toiminnan tärkeydestä, löytyy alan teoreettista ja soveltavaa kirjallisuutta
hyvin niukasti. Visionääriseen johtamiseen liittyy aina ajatus
proaktiivisuudesta, mutta viime kädessä proaktiivisuuden tulisi konkretisoitua
yksilötasolla. Teoria yksilön proaktiivisestä käyttäytymisestä on tähän asti
ollut varsin ohut. Cristina Anderssonin kirjoittama kirja on hyvin pitkälle
yksilötason proaktiivisuuden teoriaa ja käytäntöä käsittelevä teos. Tässä
mielessä kirja antaa paljon uutta mielenkiintoista pohdiskeltavaa myös
tulevaisuuden tutkijoille.
Kirjan eräs keskeinen kysymys on: Miten yksilö voi
rakentaa voimavaroja perustellusti motivoituneeseen proaktiiviseen toimintaan?
Vastaus tähän haasteelliseen kysymykseen löytyy hyvin taidokkaasti esitettynä Anderssonin
kirjasta, jossa toisena tärkeänä yhteistyökumppanina on muusikko Collin Hansen,
joka tuo kirjaan tärkeän dialogin elementin. Tulevaisuudentutkimuksessa sen
tieteellisen kehityksen myötä on muodostunut tiedon ja tutkimusala, jossa
ollaan siirrytty askeleittain yksittäisten orakkeleiden ajasta laajan dialogin
aikaan. Tässä mielessä kirjassa on hienolla ja hyvin konkreettisella tavalla
omaksuttu ajatus dialogin tärkeydestä proaktiiviselle toiminnalle.
Yhä vieläkin nykyään törmää tulevaisuudentutkijoihin,
jotka keskustelevat paljolti vain itsensä kanssa ja keskittyvät korostamaan
omaa oppimisprosessiaan ja sen tuottamia tuloksia. Tämä näkyy usein
surkuhupaisalla tavalla paisuneen egon pakkomielteisellä tavalla siteerata
pääosin itseään jopa tieteellisissä yhteyksissäkin. Tämän tyyppisessä
toimintamallissa unohtuu se tosiasia, että dialogi on välttämätöntä oppimiselle
ja kehitykselle. Ilman aktiivista dialogia tuskin syntyy uuden oppimista, saati
proaktiivista toimintaa. Valmentavan dialogin merkityksen korostaminen uudelle
proaktiiviselle toiminnalle on osa kirjan koko rakennetta ja toteuttamistapaa.
Cristina Anderssonin teos voidaan myös nähdä itsensä
johtamisen peruskäsikirjana. Tässä mielessä kirja sopii varsin hyvin kaikkien
luovan luokan edustajien lukemiseksi kirjan sisältämän syvän psykologisen
perusymmärryksensä vuoksi. Kirjassa on kiteytetty uudella tavalla sekä
oppimiseen, johtamiseen että kognitiopsykologiseen kirjallisuuteen liittyviä
uusimpia oppeja. Mielenkiintoista on myös se, että kirjassa on jännittävä ja
uusi evoluutioteoreettinen lähestymistapa, jota ei sovelleta liian
suoraviivaisesti, vaan luovasti. Elämän syklisyyden ja tulevaisuudentutkijoille
tutun S-käyrän idea on keskeinen lähtökohta kirjassa.
Kirjan alkuosassa keskitytään määrittelemaan proaktiivisen
toiminnan ja erityisesti tahdonvoiman peruslähtökohdat. Anderssonin mukaan ne
rakentuvat sekä haluun että tahtotilaan. Tahdonvoima voi syntyä valmennuksesta
tai henkisistä tekijöistä. Valmennukseen taas liittyy sellaiset tekijät kuten
vuorovaikutustaidot, oppimistaidot ja kognitiiviset taidot. Henkisiin
tekijöihin liittyvät halu voittaa, erilaisten virtojen tunnistaminen sekä
taistelutahto. Andersson keskittyy tarkasti määrittelemään tahdonvoiman
käsitettä, jota tulevaisuudentutkimuksen piirissä on usein käytetty
peruskäsitteenä strategisen johtamisen alueella.
Kirjan keskeinen teema on ns. Winning Helix-malli, jossa
yhdistyvät tahdonvoima, henkiset tekijät ja valmennustaidot. Tärkeitä
peruskäsitteitä ovat myös voittotietoisuus (winning awareness),
mobilisointienergia (mobilizing energy) ja dynaaminen itsekurinalaisuus
muutoksessa (dynamic attument). Nämä kaikki käsitteet on hyödyllisiä
määriteltäessä proaktiivista käyttäytymistä.
Kirjan rakenne on oiva oppikirjaesimerkki siitä, miten
kirja voidaan rakentaa pedagogisesti palvelemaan oppimista ja itsensä
kehittämistä. Kirjassa ei ole mitään tarpeetonta, mutta toisaalta lukija ei jää
kaipaamaan mitään erityistä. Jokaisella kirjan luvulla on oma funktionsa ja
tässä mielessä kirja sopii luettavaksi vaikka yksittäisinä kappaleina. Silti
kirjan kokonaisuudesta rakentuu lukijalle synerginen kokonaisuus.
Kirjassa osassa I keskitytään määrittelemään Winning
Helix-mallin peruskäsitteistöä sekä onnistumisen ja voittamisen koodia (Winning
Code). Osassa II lukijaa perehdytetään ns. Double Helix- malliin, jonka ideana
on voimistaa toimintaan perustuvaa oppimisprosessia. Osassa III esitetään oma
malli siitä, miten ihmimillistä ja sosiaalista energiaa mobilisoidaan
toteuttamaan Double Helix-malli. Näiden osien lisäksi kirjassa on epilogi-osa,
kirjallisuusluettelo ja käsitteistön määritelmät. Kaikki osat on toteutettu
varsin huolella, laadukkaasti ja ajatuksella.
Yleisenä yhteenvetona kirjan annista voisin todeta, että
Cristina Andersson on onnistunut kehittämään oman proaktiivisen toiminnan
yleisteorian ja uuden synteesin monista jo olemassa olevista tieteellisistä
teorioista ja malleista. Ei siis ole mitenkään ihme, että kirja on ansaitusti
saanut poikkeuksellisen laajan kansainvälisen huomion ja sitä käännetään mm.
espanjaksi.
Kirja on hyvää ja antoisaa luettavaa kaikille
motivoituneesta proaktiivisesta toiminnasta kiinnostuneille
tulevaisuudentutkijoille. Kirjan luettua lukija jää mielenkiinnolla odottamaan
Cristina Anderssonin seuraavaa kirjaa.