Juttu Laulupedagogit ry:n julkaisussa Helmikuussa 2006

Kuvateksti:

Cristina Andersson on kasvatustieteilijä, liikkeenjohdon konsultti, kirjailija, valmentaja ja luennoitsija. Oppimiseen liittyvien kysymysten lisäksi Cristina on aktiivinen laulun harrastaja, joka myös esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa säännöllisesti.

Ingressi:

Cristina Andersson saavutti laulunopiskelussaan voittoisan kierteen. Syntyi uusi oppimisen prosessimalli.

Nostoja:

Ajatellessani itseäni ”oikeana ” laulajana sain hassulla tavalla tunteen, että minullakin on oikeus laulaa upeasti.

Oppimisen nollatilassa entinen taitotaso ei enää kelpaa, eikä uusi vielä toimi.

Action-learning eli toiminta-oppiminen on monille tuttu oppimismalli. Kun action-learning kehä piristetään voittamisen asenteella ja venytetään prosessimuotoon, on meillä oppimisympäristö, joka innostaa oppimiseen, tuo siihen systematiikkaa ja auttaa saavuttamaan toivottuja tuloksia. Lisäksi tämä prosessimalli sisältää muutosvaiheet, jotka ovat osa menestyksellistä oppimista ja inhimillistä kasvua.

The Winning Helix – voittava toiminnan ja oppimisen yhdistelmä

Cristina Andersson

Oppimisen moniottelijana ja –kokijana olen osallistunut elämäni aikana moneen erilaiseen opetukseen ja koulutukseen: yksityisopetuksesta verkko-oppimiseen, yliopistotasolta aina työväenopistoon saakka, ja kaikkea siltä väliltä. Vaikka useimmat opettajani ovat olleet todella hyviä oman asiansa tuntijoita ja jotkut vieläpä loistavia pedagogeja, tuntui siltä, että jotain puuttui. En pystynyt sisäistämään oppimaani niin, että olisin voinut hyödyntää sitä niin hyvin kuin olisin halunnut. Sanalla sanoen oppimiseni oli tehotonta – tuotot eivät läheskään vastanneet panostuksia.

Ammatillisen kasvun, kehittymisen ja menestymisen vuosina en tullut ajatelleeksi tuota ongelmaa. Vasta intensiivinen laulunopiskelu valmentajan kanssa toi asian konkreettisesti esille. Minulta puuttui sisäinen oppimisympäristö, jota olisin tarvinnut luodakseni itselleni systeemin oppimista varten. Näin oppimismenestykset olivat usein satunnaisia, eivätkä ne liittyneet tarkoituksenmukaisesti mihinkään sellaiseen kokonaisuuteen, joka olisi synnyttänyt todella mielekästä toimintaa ja tuottanut toivomiani tuloksia.

Onneksi elämääni astui huippuvalmentaja Collin Hansen, jonka kanssa aloitimme paitsi laulunopiskelun, myös valmennuskeskustelut tutkimustyötäni ja tulevaa kirjaani varten. Tavoitteena oli tutkia oppimista, valmentautumista ja valmentamista minun laulutaitoni kehittymistä seuraten ja näin saada kokemuksellista tietoa aiheesta.

Oman laulutaitoni introspektiivisen tutkimisen ja valmentajayhteistyön lisäksi käytin tutkimusmetodeina sähköpostikyselyä, teemahaastatteluja ja tausta-aineistoa, johon aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lisäksi lasken kuuluvaksi oman kokemukseni kasvatustyön parissa. Mainittakoon vielä yhteistyö jääkiekkojoukkue Jokereiden kanssa, josta sain paljon käytännön näkemyksiä oppimistaidon kehittämiseen.

Tuloksena syntyi kirja: ”The Winning Helix – the art of learning manifesting your true potential” eli suomeksi kutakuinkin “Voittava kierre – oppimisen taito ja omien kykyjen esilletuominen”.

Vaikka sana ’voittaminen’ korostuu kirjan nimessä, kyse on kuitenkin oppimisesta. Esitän kirjassa uudenlaisen toiminnan ja oppimisen yhdistävän prosessin sekä uuden oppimisteorian, jonka tarkoitus on auttaa ymmärtämään, miten huippusuoritukseen päästään itsensä kehittämisen ja harjoittamisen keinoin. Voittaminen on nähty laajassa merkityksessä niin, että voittaminen edellyttää suurempaa ponnistelua, sitoutumista ja pyrkimystä kuin pelkkä ’menestyminen’ tai ’onnistuminen’. Voittajana oloon liittyy kokemus ainutlaatuisuudesta ja huipulla olemisesta – vaikka vain hetken verran.

Omaan laulunopiskeluuni on liittynyt voittamishetkiä, kun olen oppinut jotakin todella vaikeaa ja ihmeellistä. Silloin olen tuntenut, että olen varmasti ainoa, joka tähän on pystynyt. Tunne on sanoinkuvaamattoman upea, vaikka tiedän että tuhannet laulajat ovat sen oppineet, ja monet osanneet ihan luonnostaan.

Haastattelemani Antti Törmäsen sanoin: ”Voittamista ei voi tehdä, sen täytyy antaa tapahtua”. Voittaminen on siis valmistautumisen taidetta, sitä että suorituksen hetkellä voi luottaa omaan osaamiseensa, ja antaa voittamisen tapahtua itsestään.

Kirjan keskeiset teemat ovat:

1. Voittavan asenteen ja voittamista tukevien oppimistaitojen kehittäminen

2. Intensiivinen oppimisen ja toiminnan yhdistävä prosessi, jossa huippusuoritukset ja ”nollasuoritukset” – kehittyvä toiminta ja muutosvaiheet – vuorottelevat. Ne ovat osa samaa menestysjatkumoa. Metaforana on käytetty DNA-kaksoiskierrettä kuvaamaan oppimisen monivaiheisuutta.

3. Energian liikkeellepano. Kuinka synnyttää ja säilyttää innostus ja voima jatkuvaan kehittämiseen ja huippusuorituksiin.

Voittavan asenteen ja oppimistaitojen kehittäminen

Kirjan keskeinen sanoma on: ”Sitä saa mitä tilaa”. Kun oppimisprosessiin ”koodataan” alusta alkaen sellaisia mielenvaikutusvoimia, jotka auttavat voittamaan itse suorituksen aikana, on voittaminen todennäköisempää kuin pelkkään suoritukseen keskittyvän valmentautumisen avulla olisi mahdollista. Tarkoituksena on auttaa oppijaa rakentamaan sellaisia ajatuskulkuja, jotka huippusuorituksen flow-tilassa pystyvät hakemaan voittavan toimintatavan kulloisessakin tilanteessa.

Mielenvaikutusvoimat ovat:

Voittaminen – vision voima: Tietoisuus siitä, minne pyritään ja miten sinne päästään

Flow – luottamuksen voima: Usko siihen, että oma osaaminen kantaa voittoisaan päämäärään. Tästä syntyy uskallus antautua esitykselle.

Taistelutahto – tietoisen vaatimisen voima: Tiukka tahto vaatia suoritukselta ja harjoittamiselta aina hiukan enemmän. Tahto löytää innostus silloinkin kun se tuntuu olevan kateissa.

Voittamista tukevia oppimistaitoja kutsutaan valmennettavuustaidoiksi. Perusajatuksena on, että mikäli oppija ei ole valmennettavissa, ei häntä myöskään voida opettaa – kuvainnollisesti sanottuna kuppi on täysi, eikä sinne mahdu uutta sisältöä, ellei oppija muuta asennoitumistaan vastaanottavaisemmaksi.

Voittamista tukevat oppimistaidot ovat:

Kognitiviiset eli tiedolliset taidot ohjaavat ja hallitsevat oppijan tiedollisia prosesseja. Kognitiivisten taitojen avulla aivot opetetaan yhä tehokkaampaan tiedon organisointiin, hallintaan ja hyödyntämiseen.

Oppimistaidot, joiden avulla lisätään ja parannetaan kognitiivista valmiutta muuntaa tietoa kyvyiksi ja valmiuksiksi. Nämä oppimistaidot liittyvät joustavuuteen, päättäväisyyteen, tehokkuuteen ja valppauteen. Niiden avulla parannetaan kyvykkyyttä muuntaa opittu teoiksi ja tuloksiksi.

Vuorovaikutustaidot. Olipa oppijan taitolaji kuinka yksilökeskeinen hyvänsä, on oppimisprosessi aina vuorovaikutteinen. Vuorovaikutustaitojen avulla oppija oppii parantamaan kykyä viestiä oppimistarpeistaan ja vastaavasti myös vastaanottamaan opittavaa materiaalia erilaisista ulkopuolisista lähteistä. Vuorovaikutustaitoja ovat muun muassa avoimuus, vastaanottokyky, empatia ja rehellisyys.

Voittamisen koodisto rakennetaan tahdonvoiman avulla. Juuri tahdonvoiman puuttuminen on näkemykseni mukaan usein syy, miksi nämä mentaaliset taidot jäävät huomattavasti tarvetta vähemmälle oppimiselle.

Keskustelu mielenvaikutusvoimista valmentajan kanssa:

Cristina: Olen ajatellut noita mielenvaikutusvoimia, joita käskit minun miettiä. Tarkoitan, että minkälainen laulaja haluan olla ja sellaista.

Collin: Auttoiko mielenvaikutusvoimien pohdiskelu sinua kehittämään itseluottamustasi ja uskoa omiin kykyihisi?

Cristina: Uskon, että kyllä. Ajatellessani itseäni ”oikeana ” laulajana sain hassulla tavalla tunteen, että minullakin on oikeus laulaa upeasti. Tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta minulla oli alitajuinen uskomus, että koska en ole ammattilaulaja ei minulla ole oikeutta laulaa niin. Mielenvaikutusvoimien tutkiminen auttoi vapautumaan typerästä uskomuksesta.

Oppimisprosessi

Toiminta ja oppiminen muodostavat oppimisprosessissa toisensa risteävät polut, tai nauhat. Kyseessä on energiamalli, jossa pyritään osoittamaan, mihin energia kussakin vaiheessa suuntautuu, tai olisi hyvä suunnata. Perusajatuksena on, että kun energian käyttö toiminnassa on korkeimmillaan (huippusuoritus), on energian käyttö oppimiseen matala. Eli huippusuorituksen aikana ei enää opetella itse suorittamista, vaan antaudutaan sen toteutumiselle. Oppiminen huippusuorituksen aikana on kuitenkin mahdollista, ja kehittyvien kognitiivisten ja oppimistaitojen kautta sitäkin on mahdollisuus parantaa.

Huippusuoritukseen kehittymisen lisäksi toinen merkittävä näkökulma oppimisprosessiin on nouseminen osaamisen tasolta seuraavalle. Kohoaminen uudelle tasolle voi tapahtua, kun edellinen osaamisen taso on kypsä – kun sillä ei ole enää mitään annettavaa oppijalle, ja kun edeltävä muutosvaihe on käyty läpi. Monelle muutosvaihe on se pelottava este, joka tekee uusien osaamisen tasojen saavuttamisen mahdottomaksi.

Muutosvaihe koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osiossa päästetään irti niistä taidon osatekijöistä, jotka eivät enää palvele osaamista tai ovat jopa haitallisia. Toisessa osiossa kohdataan niin kutsuttu nollatila, jossa entinen taitotaso ei enää kelpaa eikä sille ole paluuta, eikä uusi vielä toimi. Saattaa syntyä tunne osaamattomuudesta ja kelpaamattomuudesta. Kolmannessa osiossa tunnistetaan ja hyödynnetään energiahetki, ”heureka”, ja noustaan sen voimalla uuden tason alkuun.

Itse koin pitkän nollatilan Sibeliuksen ”Var det en dröm” laulun kanssa. Collin antoi sen minulle opeteltavaksi ja kahdeksan kuukautta yritin silloin tällöin laulaa sitä, onnistumatta. Eräänä päivänä loikoillessani muuten vain, lamppu syttyi yhtäkkiä: ”Näin se menee!” ja niinhän se meni. En tiedä uskaltautuisinko vielä tuota esittämään, mutta mahdollisuus on nyt olemassa, vaikka sitä jossain vaiheessa vahvasti epäilin.

Taidon oppimisessa keskitytään taidon kehittämiseen, mikä tietysti on luonnollista ja tarkoituksenmukaista. Välillä on kuitenkin hyvä synnyttää hetkiä, jolloin omaa taitoa ja suoritusta katsotaan kaukaisemmasta perspektiivistä. Liian tiivis keskittyminen niinkin intiimiin taitoon kuin laulaminen synnyttää helposti kierteen, jossa huomio siirtyy pois olennaisesta. Helikopterinäköala auttaa muistuttamaan siitä, mikä lopulta on tärkeää, ja miksi tätä lopulta tehdään.

Kasvatusalan ammattilaiselle laulunopiskelu on tervehdyttävä kokemus. Teorian täyttämän työn vastapainona konkreettisen taidon opiskelu on tuonut nöyryyttä, uudenlaista oppimisen iloa sekä paljon kauniita lauluja.

Loppuun vielä kerrottakoon, että kirjassa on paljon runoja. Kirjan avausruno Emily Dickinsonin ”We never know how high we are” on innoittanut erään säveltäjän säveltämään laulun tuohon runoon varta vasten minulle… ehkäpä vielä siis kuulette minusta!

Kirjan syntymiseen ovat vaikuttaneet seuraavat laulutaiteilijat: Heljä Angervo, Ritva Auvinen, Jorma Elorinne, Jorma Hynninen sekä Seppo Ruohonen. Heille kiitokset.

Kirja: The Winning Helix – the art of learning and manifesting your true potential. Cristina Andersson in collaboration with Collin Hansen. ISBN 952-91-8253-8